Ajankohtaista

• 
  Tilannekuva on kunnan tai kaupungin tapa ottaa kehittäminen haltuun

  Alueiden elinvoimaa eri tavoin tukeva tilannekuvaprosessi toteutettiin kevään aikana Suomen kasvukäytävän viidessä eri kunnassa ja kaupungissa. Suomen kasvukäytävä on myös jatkuvasti panostanut prosessin kehittämiseen vastatakseen paremmin osallistuvien alueiden tarpeisiin. Tässä blogissa analysoidaan tilannekuvatyön merkitystä aluekehityksessä ja nostetaan esille uusia näkökulmia siihen. 

  Tilannekuvatyö syntyi Sitrassa vastauksena siihen, miten elinikäisen oppimisen tarvitsemaa systeemistä muutosta ja rakennettua tahtotilaa voitaisiin edistää konkreettisesti. Kestävimmäksi konkretisoinnin muodoksi nousi asian lähestyminen erilaisten alueiden ja niiden elinvoiman kautta. 

  Tilannekuvatyön ytimessä on ollut koko ajan alueen toimijoiden kokoaminen yhteen pohtimaan oman alueensa tilannetta, voimavaroja, yhteistyötä ja tulevaisuuden tavoitteita. Tilannekuvatyö on myös vastaus ylhäältä päin tapahtuvan ohjauksen haasteisiin. Alueiden arki on erilaista ja tilanteet vaihtelevat läpi maan. Siksi yhden ratkaisumallin rakentaminen keskitetysti ministeriötasolla ei enää palvele erilaisia alueita ja niiden tilanteita. Alueiden näkemys tulevaisuudestaan on pystyttävä jotenkin luomaan. 

  Sitran tuella tuotetut yhdeksän eri laajuisten alueiden tilannekuvat, niiden toimijoiden kokemukset ja näkemykset sekä kertynyt osaaminen loivat välineen, konseptin, jolla erilaisten alueiden tilanteisiin on mahdollista paneutua. Suomen kasvukäytävä sai Sitralta mahdollisuuden jatkaa tilannekuvatyön ja syntyneiden hyvien käytänteiden levittämistä ja konseptin kehittämistä edelleen. 

  
  Konkretia esiin 

  Kasvukäytävän alueen kunnissa keväällä tehty työ on syventänyt konseptia ja konkretisoinut sitä, mihin kaikkiin asioihin tilannekuvatyöllä voidaan paneutua. Tilannekuvatyön käyttökohteet ovat käytännössä rajattomat. 

  Olennaista on, että kunnan tilanne ja toimijoiden tarpeet ohjaavat sitä, mihin asioihin työssä pureudutaan. Kun työtä tehdään akuutin asian edistämiseksi, sen vaikuttavuus on tehokkainta. 
  Osaaminen on keskeinen osa elinvoimaa ja yleensä kunnan kehittämistä. Siksi lähestyminen elinikäisen oppimisen kehittämisen kautta on ollut toimiva. Näin siitä huolimatta, että elinvoimaan liittyy monia eri näkökulmia, kuten esimerkiksi kunnan sijainti, luonnonvarat, logistiikka- ja liikenneyhteydet, teknologinen kehitys, toimintakulttuuri tai investointimahdollisuudet. 

  Tilannekuvatyö voidaan määrittää muutoskykyyn liittyväksi oppimisprosessiksi tai oppimisalustaksi, jossa iteratiivisesti opitaan koko ajan. Sen avulla on mahdollisuus  

  1. tuottaa yhteisesti jaettua tietoa ja näkemyksiä kunnan nykyisestä tilanteesta;  
  2. linjata valittuun aiheeseen liittyviä tavoitteita alueen yritysten, muiden organisaatioiden, asukkaiden tai kunnan tarpeista käsin; 
  3. löytää yhdessä tapa toimia valittujen tavoitteiden hyväksi, sekä  
  4. asettaa tavoitteiden saavuttamista tukevat ja niiden vaikuttavuutta varmistavat mittarit ja niiden seuranta.

  Yhteistä tietoa ja ymmärrystä, tahtotilaa, tarvitaan. Tilannekuvatyön aikana on noussut monessa yhteydessä esiin esimerkiksi tarve ottaa yrittäjät ja yritykset paremmin huomioon kehittämistä suunniteltaessa. Kysyä heiltä, joita kehittäminen koskee tai joiden odotetaan tuottavan yhteisön kannalta yhteistä hyvää. 

  Toimintaympäristön kehittämistä tai vaikkapa teknologista muutosta ei voi ottaa haltuun ilman, että yritykset ovat mukana tekemisessä kehittämiseen liittyviä ratkaisuja. Tätä kautta ne myös sitoutuvat tuloksiin. Samoin oppilaitosten tulee olla tietoisia yritysten, kuntien tai yksilöiden tarpeista. Vain siten ne voivat tukea oikeita tavoitteita. 

  Yritysten näkökulma on ollut tilannekuvatyön ytimessä koko ajan. Jo Sitran suunnitellessa kehittämistä yrittäjäjärjestöt toivat esille ongelmat, jos yritykset otetaan mukaan liian myöhään. Näin tehtävä kehitystyö on helposti ulkokohtaista. Se ei kohtaa yritysten aitoja tarpeita. Siksi ne eivät myöskään helposti osaa tai halua ottaa tuotettua uutta tietoa tai ratkaisua hyötykäyttöön. ”Hankehumppa” näyttäytyy näin pinnallisena ajan tuhlaamisena. 

  
  Sisäinen ja ulkoinen rooli kirkastuu 

  Tilannekuvatyö on tuonut esille kehittämistoiminnan eri tasot. Mikä asia on vaikkapa kunnan omissa käsissä, mitä pitää tehdä yhdessä seutukuntatasolla tai mikä on maakuntatason toimintaa? Tilannekuvatyötä voidaan tehdä kaikilla näillä tasoilla. 

  Kunnissa tehtävä perustilannekuvatyö on kuitenkin olennaista. Sen avulla kunnan toimijat, yritykset, järjestöt, oppilaitokset, julkiset toimijat ja yksilöt, kirkastavat itselleen, ja toisilleen, mitä voimavaroja meillä on, mitä tavoitteita meillä on juuri tämän kunnan menestymisen johdosta jne. Kun tämä on selkeää, on helpompi lähteä rakentamaan menestyksekkään kunnan tiekarttaa tulevaan. 

  Sen avulla on myös helpompi nähdä missä asioissa tarvitsemme muiden kuntien tai alueiden tai toimijoiden tukea. Mistä voimme saada meiltä puuttuvaa osaamista tai resursseja? Mitä tuotavaa meillä on yhteistyöhön? Mitä meidän pitää nostaa esille omassa strategiassamme tai edunvalvonnassamme? 

  Tilannekuvatyö on myös verkostojen rakentamista. Se on tutustumista, uuden oppimista ja tehokasta oman toiminnan kehittämistä. Onnistuneen työn jälkeen on helpompi kääntyä mukana olleen kollegan puoleen. Hakea vaikkapa yhteistyökuvioita tai pyytää hiukan sparrausta.  

  
  Vastaus nykyhetkeen 

  Hyvää kehittämistä ja tuloksellista toimintaa tapahtuu eri organisaatioissa koko ajan. Tilannekuvatyössä olennaista on kysymys yhdessä tehtävästä kehittämisestä ja sen arvosta. Menestyvät yritykset ja organisaatiot tekevät maailmalla paljon erilaista yhteistyötä. Miksi näin? Eikö yrityksen oma, hyvä kehittäminen muka riitä? 

  Keskeinen vastaus on ajassa, jota elämme. Yhteiskehittämistä ja erilaisia verkostoja tarvitaan, kun ongelmat ovat moniulotteisia, monien toimijoiden päätöksistä riippuvaisia tai menevät todella vaikeiksi. Tähän aikaan kuuluu myös työelämässä tapahtuvan oppimisen merkityksen kasvu. Hyvä työelämä, hyvä yritys, tarjoaa tekijöilleen merkityksellisiä tehtäviä ja mahdollisuuksia kehittää itseään. 

  Vihreä siirtymä on hyvä esimerkki monimutkaisesta kysymyksestä, joka haastaa monia tuotantoketjuja läpi toimialojen. Megatrendien mukaan juuri monimutkaiset kysymykset vetävät eri toimijat yhteistyöhön. Yksikään organisaatio ei kykene yksin ratkaisemaan niitä. Eikä kovinkaan osaaminen riitä kysymyksen haltuunottoon. Edelläkävijäyritykset tietävät, että pohdinnassa kannattaa olla mukana. Sama pätee yhteiskunta, maakunta, alue tai kuntatasolla. Verkostoissa, yhteistyössä, sinulla on mahdollisuus oppia ongelmasta jotakin uutta, kehittää omaa suorituskykyäsi, vahvistaa osaamista, luoda innovaatioita jne. Tilannekuvatyö on menetelmä, joka yrittää systematisoida yhteistyötä ja varmistaa yhteisen hyvän syntyä, joka heijastuu kaikille mukana oleville.
    
  Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden eron voisi tiivistää seuraavasti: tuloksellisuus on organisaation tapa pärjätä nykyhetkessä ja varmistaa olemassaolonsa, vaikuttavuus on yhteisön toimijoiden yhteistä pidemmälle katsomista ja uusien mahdollisuuksien rakentamista. Tällä strategisella tasolla tuloksekkaan toimijan kannattaa olla mukana. 

  
  Muutoskyky kantaa uuden edessä 

  Käytännössä tilannekuvatyö on tehokasta, systemaattista ja suunnitelmallista yhteistoimintaa. Tavoitteena on kaikkien kokema hyöty yhteistyöstä. Tilannekuvatyö on väline tai menetelmä saada toimijoiden osaaminen ja kokemukset monipuolisesti käyttöön, sekä muodostaa yhteinen tietopohja elinvoimasta tai tarkemmin valitusta teemasta. Samalla se tarjoaa keinon ymmärtää tulevaa, mitä jatkossa pitäisi tehdä, että yritykset, oppilaitokset, asukkaat tai muut toimijat menestyvät.  

  Parhaimmillaan prosessin lopuksi kunnan päättäjillä on ymmärrys kunnan tilanteesta, selkeät ja priorisoidut tavoitteet. Tältä pohjalta on helppo lähteä valmistelemaan päätöksiä. 
  Eikä tilannekuvatyön pidä jäädä yhteen kertaan. Käytännössä hyvin toteutettu prosessi tarjoaa mahdollisuuden rakentaa pysyviä verkostoja ja toimintamalleja, joilla asioita viedään eteenpäin. Esimerkiksi miten kunta ja yritykset käyvät keskustelua tulevista tarpeista jne. 
  Työn voi nähdä myös tapana kehittää muutoskyvykkyyttä, siihen liittyviä valmiuksia ja uutta osaamista. Yksinkertaisimmillaan muutoskyky tarkoittaa kykyä elää ajassa, kohdata muutoksia, hyödyntää yhteisiä voimavaroja ja rakentaa verkostoja, jotka tarjoavat menestymismahdollisuuksia kaikille. 

  Työn aikana paljon tarttuu liiveihin ihan yksittäiselle toimijalle, yksittäiselle yritykselle. Muutoskyky vaatii ennakkoluulottomuutta, osaamista ja kykyä heittäytyä uuteen. Nähdä siinä mahdollisuuksia. Tilannekuva tekee esimerkiksi erilaiset ajatusmallit, rakenteet ja resurssikanavat näkyviksi. Miten päätökset syntyvät valtiohallinnossa, mistä rahoitusta voi saada, miten vihreä siirtymä voi tarkoittaa meillä? Rakenteiden havaitseminen mahdollistaa niihin tarttumisen ja niiden muuttamisen. 

  Kun uusi tilanne tai muutos tulee, tilannekuvatyö on antanut valmiuksia tarttua siihen, soittaa sopivalle verkoston jäsenelle, hahmottaa muutoksen seurauksia ja mahdollisuuksia. Parhaimmillaan voimme jopa havaita, että minun ajattelumallinihan on hiukan vino tai paikalleen juuttunut. Tämän tyyppisten havaintojen ja oppimisen pohjalta, voi todella haastaa myös omaa tekemistään ja tavoitteitaan. 

  
  Uutta kohti 

  Tilannekuvatyö jatkuu syksyllä. Kevään oppina tulemme korostamaan entistä enemmän sitä, että työn pitää liittyä kunnan kannalta olennaiseen, ehkä jo menossa olevaan prosessin tai tukea muuten sen kannalta keskeistä asiaa. Aihepiiriä voidaan rajata tiiviimmäksi, kun vain pääsemme kiinni siihen, mitä kunnassa tapahtuu.

  Suomen kasvukäytävän kaikki kunnat ovat kaikki ainutkertaisia ja sen lisäksi ne ovat erilaisissa tilanteessa. Sen myötä myös asiat, joita lähdemme tilannekuvatyön myötä tutkimaan ja tukemaan vaihtelevat. Asiat voivat liittyä vaikkapa työvoiman pitovoimaan, vetovoiman kehittämiseen, jonkin toimialan edistämiseen tai osaajapulan lievittämiseen.  
  Maailma on mahdollisuuksia täynnä. Näin myös tämä työ. Olennaista Kasvukäytävän näkökulmasta on, että pystymme tuottamaa tilannekuvatyöllä lisäarvoa mukaan lähteneiden kuntien elämään. 

  Se mikä on selvää, on se, että kukaan ei voi kuntaa auttaa, ellei se itse tiedä, mitä se haluaa. Tilannekuvatyön jälkeen tiedetään! 

   

  

  Kirjoittaja:

  Tapio Huttula 
  Neuvonantaja, Suomen kasvukäytävä 

  Tapio Huttula on Suomen kasvukäytävän neuvonantaja. Hän oli Sitrassa kehittämässä vuorovaikutteista tilannekuvatyötä Osaamisen aika -projektissa. Tapio on koulutukseltaan filosofian tohtori. Hän omaa laajan kokemuksen koulutus- ja aluepolitiikasta sekä osaamisen, elinvoiman ja aluekehittämisen käytännön kehittämisestä.

  Tagit: blogi  

    Takaisin