Ajankohtaista

• 
  Mitä on kokeileva kehittäminen ja mitä hyötyä siitä on aluekehittämisessä?

   

  Suomen kasvukäytävä tarjosi jäsenilleen joulukuusta 2023 toukokuuhun 2024 kestävän Kokeilevan kehittämisen työpajasarjan. Tohtori Anssi Tuulenmäen vetämä työpajasarja koostui viidestä luennosta, jotka käsittelivät kokeilevaa kehittämistä niin teoriassa kuin käytännössä. Työpajasarja tuli päätökseen 13.5 2024.

  Tapaamisiin osallistui joukko toimijoita eri puolilta kasvukäytävää, jotka työpajojen aikana työstivät omia kokeiluja, joita kehitettiin ja vietiin lopulta käytäntöön. Jokaisella tapaamiskerralla käytiin merkityksellisiä keskusteluja kokeilemisen haasteista, sekä opittiin innovoinnista ja toiminnan arvon luonnista.

  Miten kokeilut onnistuivat? Onko kokeilevasta kehittämisestä kunnille konkreettista hyötyä? Näihin kysymyksiin lähdimme etsimään vastauksia haastattelemalla muutamia työpajaan osallistujia.

   

  MITÄ ON KOKEILEVA KEHITTÄMINEN?

  Hieman yksinkertaistaen voidaan todeta, että uusia asioita voidaan viedä ideatasolta toteutukseen kahdella tavalla: suunnittelemalla ja kokeilemalla. “Suunnittelulla” tarkoitetaan lähestymistä, jossa uuteen asiaan liittyvä epävarmuus pyritään poistamaan työpöydältä ja/tai neuvotteluhuoneesta käsin tapahtuvalla ajatustyöllä (suunnittelulla). Tämä lähestyminen on vallitseva paradigma budjettipohjaisessa taloudessa ja se on erinomainen lähestymistapa silloin kun asiaan liittyvät muuttujat ovat tiedossa. Esimerkiksi silta voidaan ja kannattaa suunnitella kun vain tiedetään, että mistä materiaalista silta tehdään, paljonko sen kantavuus pitää olla ja kuinka pitkä silta pitää saada aikaiseksi. Loppu on matematiikkaa ja fysiikkaa, jossa kaavat ja muuttujat ovat tiedossa, sekä rakentamisen projektiosaamista, jossa siinäkin voidaan etukäteen tarkasti arvioida eri työvaiheiden sisältö, resurssitarve ja kesto. Tyypillisesti ensin suunnitellaan kokonaisuus, sitten alakohdat ja sitten alakohtien alakohdat. Toteutus seuraa huolellista suunnitteluvaihetta, eikä toteutuksen aikana tyypillisesti haluta tehdä suunnitelmaan muutoksia, koska kaikki muutokset suunnitelmaan uhkaavat ennalta sovittua budjettia, menetelmiä, toteutusaikataulua ja vastuita. 

  “Kokeileminen” puolestaan tarkoittaa lähestymistapaa, jossa asiaan liittyvä epävarmuus pyritään poistamaan kokemalla ilmiö jotenkin, reflektoimalla kokemusta ja tekemällä jatkotoimenpiteet tämän ilmiöstä saadun reaalisen palautteen/ kokemuksen pohjalta. Tämä lähestymistapa on erityisen sopiva tilanteisiin, johon liittyy paljon uutuutta, epävarmuutta, kontekstista riippuvia asioita, eli tilanteisiin, joissa muuttujat eivät ole etukäteen tiedossa. Esimerkiksi jos haluamme, että ihmiset alkavat käyttäytymään jotenkin eri tavalla, tämä on lähtökohtaisesti epävarma ilmiö - innostusta ei voi päättää etukäteen irrallaan niistä henkilöistä, joiden haluttaisiin innostuvan. Kokonaisuutta ei voi suunnitella, koska kokonaisuus ei ole lähtötilanteessa tiedossa, edetään siis yksityiskohdista kohti kokonaisuutta, ei päinvastoin. Muuttujat ja niiden yksityiskohdat, samoin kuin etenemistapa, käytettävät menetelmät, budjetit, kestot, vastuut jne. selviävät kun epävarmuutta saadaan poistettua kokeiluista saatavan palautteen pohjalta. Eteneminen on iteroivaa, voidaan palata myös taaksepäin tehtyihin alkuopetuksiin, muuttaa niitä ja edetä uudestaan. Kokonaisuutta voidaan pienentää, suurentaa tai laadullisesti muuttaa saadun palautteen pohjalta. Kokeilut synnyttävät kokonaissuunnitelman. Olennaista on synnyttää validoitua oppimista ja siten poistaa epävarmuutta, ei niinkään osua oikeaan heti ensimmäisellä yrittämällä. Kokeilu tulisi nähdä oppimisen välineenä, asiana, jonka oletetaan joltain osin “epäonnistuvan”. Kun kokeiluja on riittävästi tehty, kun epävarmuus on poistettu ja muuttujat ovat tiedossa, voidaan siirtyä pilotointiin, toteuttamiseen, olettaa, että asia toimii, “onnistuu”.

  MITÄ HYÖTYÄ KOKEILEVASTA KEHITTÄMISESTÄ ON KUNTIEN NÄKÖKULMASTA?

  “Kuntasektorin nykyisiä haasteita ei ratkaista samoilla menetelmillä, joilla ongelmat ovat syntyneet. Isoin uudistumispotentiaali liittyy aidosti uusiin, epävarmoihin ideoihin ja lähestymistapoihin. Ja epävarmojen asioiden kehittäminen vaatii suunnittelun lisäksi kokeilemalla kehittämisen osaamista. Epävarmuutta ei pidä pelätä ja väistää, vaan pikemminkin pyrkiä aktiivisesti sitä kohti ja pyrkiä tehokkaasti poistamaan epävarmuutta. Kannustan tekemään enemmän sellaisia asioita, joita kukaan ei voi etukäteen suunnitella ja päättää” sanoo Tuulenmäki.

  Inspiroituneena Tuulenmäen käytännönläheisestä lähestymistavasta, osallistujat lähtivät suunnittelemaan kokeiluja alueilleen. Kokeiluja syntyi mm. yritys- oppilaitosyhteistyön kehittämiseen, konepajayrityksen osaamistarpeiden ennakointiin, Innovaatioekosysteemi pelin kokeiluun & kehittämiseen, sekä 8-luokkalaisille yritysrallin järjestämiseen liittyen.
  Kaikki haastateltavat kokivat saaneensa työpajasta paljon irti. Osa kokeiluista odottaa vielä toteuttamista, mutta kaiken kaikkiaan palaute on ollut erittäin positiivista.

  “Työpaja on saanut ajattelemaan aivan uudella tavalla: asiakaslähtöisesti ja kokeilevasti perinteisen suunnittelemalla kehittämisen sijasta/rinnalla. Pirkanmaan jatkuvan oppimisen verkoston jäsenet ovat tutustuneet toisiinsa, ja on muodostunut tiiviitä pikkuryhmiä – uskon, että organisaatioiden välisen yhteistyön kynnys on tätä kautta madaltunut roimasti. Verkoston jäsenet ovat joutuneet pois omalta mukavuusalueeltaan monta kertaa, mikä on lisännyt rohkeutta ja uskallusta toimia, asiakkaiden eduksi!” kertoo Sanna Kulmala, jatkuvan oppimisen koordinaattori, Pirkanmaan ELY-keskus

  
  Hyödylliseksi kokeilevan kehittämisen on kokenut myös Häme Goes into Ecosystem HGiE  Projektipäällikkö Minna Takala Hämeen liitosta: “Työpaja on lisännyt rohkeutta kokeilla, testata ja kerätä palautetta erilaisilta osallistujilta”.

  

  HAASTEENA TOIMINTAKULTTUURIN JÄYKKYYS

  Osalla osallistujista kokeilut tuottivat myös haasteita ja kokeiluja ei saatu vietyä eteenpäin aikataulun mukaisesti. Osalla syynä oli resurssipula ja osalla puolestaan organisaation toimintatavat, jotka eivät tunnistaneet kokeilemalla kehittämisen toimintatapaa.

  “On hyvin yleistä, että luodaan yleisen tason suunnitelmia, viitekehyksiä hallinto-organisaation oman toimintalogiikan mukaan ilman käytännön kokeiluja, ilman asiakkaan ja/tai käyttäjän logiikan yksityiskohtaista ymmärtämistä ja siksi ne voivat mennä helposti väärään suuntaan. Pienikin kokeilu voi olla arvokas myös yhteiskunnallisesti. Kokeilevaa kehittämistä kuitenkin tehdään aluekehittämisessä todella harvoin, eikä sen arvoa täysin kaikkialla vielä ymmärretä” kertoo Tuulenmäki.

  “Kokeilemisessa keskeisintä on kyky siirtyä ajattelusta käytännön toimintaan. Tätä tukee kokeilusuunnitelma ja liikkeelle lähtö riittävän pienesti sekä nopeasti. Keskeistä on myös se, että organisaation toimintatavat antavat aidon mahdollisuuden etenemiselle oppimisen kautta. Tällöin ei voida aina etukäteen määritellä samalla tavalla kuin suunnittelemalla kehittämisessä, mitä kokeilusta syntyy tuotoksena. Kokeilu kuitenkin tuottaa uutta tietoa ja ohjaa eteenpäin kehitystyössä.” lisää työpajan moderaattori ja Suomen kasvukäytävän projektikehittäjä Anna Kirjavainen.

  POIS “NEUKKAREISTA KÄSIN  KEHITTÄMISESTÄ” 

  Kaikkein päällimmäisimpänä mieleen työpajasta osallistujille jäi liikkeelle lähteminen pienillä kokeiluilla ja todellinen kosketus asiakasrajapintaan.

  “Kokeilu ei voi olla liian pieni, kokeilulle annettava armoa, ei tarvitse olla liian valmista heti,  ei saa ajautua kauas asiakkaasta.” tiivistää Tredun ja Pirkkalan kunnan yrityskoordinaattori Kaisu Paloheimo.

  Vaikka innovointi ja kehittäminen usein yhdistetään yritysmaailmaan, kokeilevaa kehittämistä tarvitaan myös julkisella sektorilla: Pelkästään istumalla neuvottelutilassa Helsingin Punavuoressa ei voida kehittää todellisia ratkaisuja Pohjois-Karjalan senioreita varten. 

  “Liian suurien ja valmiiksi pureskeltujen asioiden vieminen eteenpäin ei ole kannattavaa, jos halutaan muutosta aikaan. Osallistaminen on tärkeämpää ja kokeilu.” lisää yrityskoordinaattori Sami Hasila Tampereen seudun ammattiopisto Tredusta. 

  On rohkaisevaa nähdä, miten työpaja on inspiroinut toimijoita pitkin kasvukäytävää tekemään kokeiluja ja rikkomaan rutiineja. Toivomme, että tulevaisuudessa kokeileva kehittäminen rantautuu osaksi yhä useamman organisaation toimintakulttuuria ja näin  vahvistaa alueiden muutoskykyä ja elinvoimaa.

  Lisätietoa uuden arvon luomisesta ja kokeilevasta kehittämisestä löydät Anssi Tuulenmäen väitöskirjasta:
  https://aaltodoc.aalto.fi/items/d38ff095-15c8-41be-af32-e95aec827eb7

  Tagit: blogi  

    Takaisin