OECD:n kansainvälinen liikennefoorumi ITF on kartoittanut kansainvälisiä kokemuksia henkilökuljetusten järjestämisestä erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Tutkimuksen kohteina olivat Norja, Iso-Britannia, Ranska, Japani ja Suomi.

Tutkimus osoittaa, että erilaisten älylaitteiden kuten älypuhelimien ja tablettien yleistyminen muuttaa myös henkilöliikennemarkkinoita. Älylaitteiden käyttö on synnyttänyt uusia tarpeita ja uusia palveluja. Lainsäädäntö sen sijaan ei ole pysynyt viestintätekniikan mukana, ja eri maissa onkin herännyt keskustelu siitä, kuinka säädökset ja nykyiset toimintatavat saataisiin kohtaamaan.

Tutkimuksessa todetaan, että haja-asutusalueiden liikennepalvelujen järjestämisessä painitaan maasta riippumatta samanlaisten ongelmien kanssa: ikääntyvä väestö, vähäinen kysyntä, pitkät etäisyydet, palveluiden kustannusten nousu sekä rahoituksen niukkuus. Julkisin varoin rahoitetaan eri maissa hyvin samantyyppisiä kuljetuksia.

Kansainvälisissä esimerkeissä kutsuohjattu julkinen liikenne on yksi keskeisistä keinoista tarjota liikennepalveluja harvaan asutuilla alueilla. Se ei kuitenkaan yksin ratkaise ongelmaa, vaan sen tulee olla osa matkaketjua. Kutsuohjatusta liikenteestä on eri maissa eri muotoja, mutta pääpalvelumuodot ovat joko ovelta-ovelle tai ennakkoon määrätty linja, jota ajetaan vain jos on tilauksia.

Perinteisellä joukkoliikenteellä on tulevaisuudessakin merkittävä rooli. Joukkoliikenteen matkustajamääriä on pystytty kasvattamaan parantamalla palvelutasoa esimerkiksi väljentämällä istumapaikkoja tai tarjoamalla reaaliaikaista aikataulutietoa matkapuhelimiin.

Henkilöliikennepalveluja hallinnoivat, ostavat ja rahoittavat useat eri tahot, ja hajanaisuus tulee kalliiksi. Tutkimuksen mukaan julkisesti rahoitetut liikennepalvelut tulisi koordinoida tehokkaammin, erityiskuljetuksia voitaisiin avata muille matkustajille, ja suunnittelu ja tilaukset voitaisiin yhdistää nykyistä paremmin.

Ajoneuvokapasiteettia on usein riittävästi, mutta se ei välttämättä ole tehokkaassa käytössä. Esimerkiksi lentoliikenteessä matkustajat ja rahti kulkevat samassa koneessa, kun taas tieliikenteessä rahti, posti ja ihmiset kulkevat erillään. Henkilö- ja tavarakuljetusten yhdistäminen toisi tehokkuushyötyjä mutta edellyttäisi muutoksia muun muassa lupa- ja vastuukysymyksiin.

Taksiliikenne muodostaa merkittävän osan henkilöliikennepalveluista. Sen sääntely on kuitenkin poliittisesti hankala asia eri maissa. Taksiliikenteen avaaminen kilpailulle mahdollistaisi uusia palvelumuotoja.

Taksien määräkiintiöille ei kansainvälisten kokemusten mukaan ole teoreettisia tai käytännön perusteluja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sääntely tarvitsisi purkaa kokonaan. Määrän sääntelystä voitaisiin siirtyä laadun sääntelyyn, ja myös hintasääntely saattaa olla tarpeen.

Uudet palvelukonseptit eivät poista julkisen rahoituksen tarvetta erityisesti haja-asutusalueilla, mutta ne voivat pysäyttää kustannusten nousun. Julkisen rahoituksen tulisi olla pitkäjänteistä. Myös uusia palvelumalleja tulee tukea, mutta vain niiden alkuvaiheessa, jotta vältytään uusien ”tuettujen” palvelujen syntymiseltä ja markkinoiden kilpailutilanteen vääristymiseltä.

Tutkimus tehtiin liikenne- ja viestintäministeriön pyynnöstä ja se julkaistaan kokonaisuudessaan toukokuun aikana.

Lisätietoja

osastopäällikkö Minna Kivimäki, LVM, 040 754 9871
ylitarkastaja Päivi Hillner, LVM, 040 577 1473

http://www.internationaltransportforum.org/Pub/pdf/15CSPA_RuralAreas.pdf